Vihan soturista rauhanrakentajaksi

 

Rasistisen skinhead-järjestön entinen johtohahmo Arno Michaelis, joka työskentelee nykyisin eritaustaisia nuoria rauhan rakentamiseen kannustavassa Serve2unite-verkostossa. Kuva: Vesa-Matti Väärä

─ Häpeän itseäni ja sitä mitä tein muille, täysin viattomille ihmisille, läheisilleni ja itselleni. Myötätunto, rakkaus ja anteeksianto saivat minut luopumaan vihasta, maailmanlaajuisen rasistisen skinhead-järjestön entinen johtohahmo, Centurion-yhtyeen ex-laulaja ja My Life After Hate -kirjan kirjoittaja Arno Michaelis kertoi lauantaina Sovinto100-tapahtumassa Kallion kirkossa.

─ Silloin kun tarvitsin eniten tukea, ja olisin ansainnut sitä kaikkein vähiten, sain sitä juuri niiltä ihmisiltä, joita olin vihannut kaikkein eniten.

Michaelis kertoo jääneensä koukkuun viinaan ja väkivaltaan teini-ikäisenä. Hän tappeli kaduilla, varasteli, lopetti koulun ja alkoi juoda ─ jatkuvasti ja paljon. ─ Alkoholin avulla minun oli helpompi olla väkivaltainen. Vakuutin itselleni, että nautin väkivallasta ja myös siitä, että minua lyötiin.

─ Vihasin kaikkea, poliisia, yhteiskuntaa, hallitusta, homoja, mustia, latinoja, Michaelis luettelee. Bändissä olimme sotureita, jotka taistelivat valkoisen rodun kunniasta. Tiedän, että se kuulostaa naurettavalta, mutta nuoren juopon korville se oli musiikkia. White power -musiikki ikään kuin oikeutti väkivallan ja antoi minulle syyn jatkaa. Ennen kaikkea se sai ihmiset raivostumaan – ja sitä nimenomaan halusimme.

Viha uuvuttaa

─ Oli kuitenkin todella uuvuttavaa elää niin, sillä pohjimmiltani tiesin tekeväni väärin. Etsin tekosyitä lähteä white power -liikkeestä ja bändistä, mutta en silti uskaltanut tehdä sitä. Omista ongelmista oli helppo syyttää kaikkia muita sen sijaan, että olisin tehnyt töitä itseni ja omien tapojeni muuttamiseksi. Edes tyttäreni syntymä ei saanut minua jättämään elämää, johon olin tottunut.

Lopulta ajauduin elämässäni kulmaan, jossa tajusin näyttäväni täydeltä idiootilta. Työtoverini, joita vihasin heidän syntyperänsä vuoksi, kohtelivat minua ystävällisesti, vaikka kaikki tiesivät, että olin rasisti. Mies, jonka isän jengini jäsen tappoi, auttoi minua, antoi minulle anteeksi ja halusi olla ystäväni. Kun jäin 2-vuotiaan tyttäreni yksinhuoltajaksi, jätin white power -liikkeen lopullisesti. Sydän on tärkeä, se on muuttunut. Nyt rakastan kaikkia ihmisiä, joita kerran vihasin, Michaelis päättää.

Michaelis työskentelee tällä hetkellä eri taustaisia nuoria yhteen kokoavassa Serve2Unite -verkostossa, jossa nuoria kannustetaan tekemään yhdessä ja etsimään ratkaisuja yhteiskunnassa kohtaamiinsa ongelmiin. Työssä on mukana mentoreita eri puolilta maailmaa, joista osa on käynyt elämässään läpi vastaavia kokemuksia kuin Michaelis.

Katso koko esitys tallenteena.