Mikä auttaa toipumaan?

Mikä voi auttaa häviön kokeneita eheytymään?  Lapsen oikeuksien päivänä 20.11. Alppilan kirkolla pidetyssä Totuus, tehtävä, toipuminen -ratkaisupajassa tarkasteltiin lasten kokemaa hätää Suomessa sata vuotta sitten sekä nykyhetkessä Afrikassa ja Suomessa.

Totuus – kenen totuus? Tehtävä – mikä on aikuisten tehtävä? Toipuminen – mikä auttaa sisimpään saakka järkkyneitä ihmisiä toipumaan? Pastori Mari Mattsonin kohtikäyvät kysymykset avasivat kolmannen Sovinto 100-ratkaisupajan.

Tutkijat Oona Ilmolahti ja Pete Pesonen johdattivat kuulijat Kallion punaisten lasten hätäännykseen, kun heidän isänsä oli viety vankileireille, ja häviön kokeneen yhteisön kohtaloon. Sodan jälkeen, kun lapset palasivat kouluun, opettajat ja koko valtiovalta piti heitä vääränlaisina.

Häviäjien osaksi tulevan hyljeksinnän taakkaa suuri osa suomalaisista joutui vaieten kantamaan 1960-luvulle saakka. Vasta tuolloin, nelisenkymmentä vuotta myöhemmin, heidän äänensä alkoi päästä kuuluviin muun muassa Työväen arkiston aloittaman muistitiedon keruun myötä.

– Ilmi tuli pakottava kertomisen tarve, arkiston johtaja Pesonen kertoi.

Edelleenkin, jatkuvasti, ilmestyy uusia teoksia ja tulkintoja sisällissodan tapahtumista.

Hävinneiden selviytymiseen vaikutti Pesosen mukaan ratkaisevasti se, että heillä oli oma rinnakkaistodellisuutensa:  omat yhdistyksensä, pankkinsa,  urheilu-, kauppa- ja sivistyslaitoksensa. Niistä he ammensivat voimaa.

Valtio myös tietoisesti pyrki kansalliseen eheyttämispolitiikkaan. Takaiskuja kyllä tuli – kuten Lapuan liike – mutta niistä päästiin yli. Totuus ei jäänyt vain yhden väriseksi.

Pajaan osallistujat miettivät, että maahanmuuttajien voisi olla tärkeä tietää suomalaisten sisällissodasta. Suomessakin on kamppailtu.

Ei vain Afrikassa

Joka minuutti maailmassa on kuusi tyttöä vaarassa joutua silvotuksi ja suuri osa heistä elää Afrikassa. Solidaarisuus-säätiön tasa-arvoasiantuntija Maria Väkiparta kertoi, miten moninaiset syyt vaikuttavat vanhan perinteen takana.

”Islamiin silpominen ei kuitenkaan liity.  Myös esimerkiksi Kenian kristittyjen keskuudessa toimenpide on hyvin yleinen”, hän totesi. Vastoin yleistä käsitystä toimeenpanon takana eivät myöskään ole erityisesti miehet vaan äidit ja muut sukulaisnaiset.

Sen myötä, kun vahingollisesta perinteestä on alettu ääneen puhua, ratkaisuja siihen on löydetty. Tyttöjen sukuelinten silpominen on osa aikuistumisriittiä – ja riitin tilalle on onnistuneesti kehitetty tytöille ja samalla pojillekin uudenlaisia riittejä. Aikuistumisjuhlasta sinänsä ei ole tarvinnut luopua.

Yllättäen tyttöjen ja naisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaukset ovat  ryöpynneet esiin myös meillä, #metoo-kampanjan myötä. Peruskoulun 8:nnen ja 9:nnen luokan tytöistä 30 prosenttia ja 15-34-vuotiaista naisista noin puolet kertoo kokeneensa jonkinasteista seksuaalista häirintää.

Nyt Suomessa on noussut pakottava tarve puhua ääneen näistä vaietuista häviön ja häpeän kokemuksista.

Sivistys ja selviytyminen

”Heikoimmat on tunnistettava ja heidän puolestaan on puhuttava”. ”Arvojohtajuutta on käytettävä tasa-arvon puolesta.”  Näin todettiin Alppilassa, kun ryhmissä pohdittiin yhteiskunnan ongelmia. Edelleen on myös tarve löytää forumeita, joissa voi ilman häpeää puhua kipeistä asioista.

”Onko vihapuheen leviäminen yhteydessä yleissivistyksen ohenemiseen? Eikö nettiä voi rajoittaa?” kysyttiin myös.

Ryhmässä pääteltiin, että nyt tarvitaan monipuolista, korkealaatuista ja pidempää peruskoulutusta kaikille. Tieto vähentää ennakkoluuloja ja pelkoja ja tuottaa mahdollisuuksia rakentaa siltoja. Sivistys antaa yksilölle monenlaisia voimavaroja  – ei vain kilpailla ja edetä vaan myös – jos niin käy luhistumatta kohdata ja selviytyä työn vähenemisen, köyhtymisen, kasvavien ekologisten ongelmien ja tietymättömien muiden tulevaisuuden haasteiden kanssa.

Sovinto ja kestävyys on Suomessa aina rakennettu eheytysmispyrkimyksen ja hyvän koulutuksen varassa.

Teksti: Katri Simonen