Empatiaa ja kunnioitusta pitää opettaa jo lapsesta lähtien

Sovinto100-kansalaisfoorumissa kysyttiin, miten rakennamme sovintoa nykyajassa. Tapahtuman teemoina olivat vihapuheen ja eriarvoistumisen pysäyttäminen. On vaarallista, jos osa porukasta kokee, että heitä ei tarvita, todettiin.

Syksyllä pidettyihin ratkaisupajoihin osallistuneet kansalaiset esittelivät pajoissa esiin nousseita ratkaisuehdotuksia vaikuttajaraadille.

Vihapuhe seis

Mitä tekisitte, että saamme vihapuheen pysäytettyä ja että siitä tulisi rangaistavaa, kysyi Luca Hammar, joka oli syksyllä mukana Tulevaisuuden toivot –työpajassa työstämässä keinoja rasismin ja radikalisaation ehkäisemiseksi. Pajassa oli esitetty muun muassa vihapuheen säätämistä rangaistavaksi ja sen tarkempaa määrittelemistä. Vihapuhetta viljeleville esitettiin myös täsmäavun tarjoamista.

Presidentti Tarja Halonen totesi, että tarvitsemme rajanvetoa suoraan puhumisen ja tarkoituksellisen vihapuheen välillä. Netistä vihapuheen poistaminen jälkikäteen on vaikeaa tai mahdotonta, joten mitenkäpä siellä voisi perua puheensa tai osoittaa tehokasta katumusta.

Crisis Management Initiative ry:n (CMI) Irak-ohjelman johtaja Hussein Al-Taee puolestaan sanoi, että asenne on asia, jota voidaan opettaa ja kouluttaa varhaiskasvatuksesta lähtien. – Kunnioittaminen, kuuntelu ja empatiakasvatus tulee aloittaa kotoa ja koululuokista. Tarvitaan kykyä asettua toisen saappaisiin. Myös mentorointijärjestelmä, jossa toisesta kulttuurista tuleva henkilö alkaa kummisedäksi tai –tädiksi, voisi edistää toisen ymmärtämistä.

– Sananvapaus on meillä korkea arvo. Ei pidä luoda tunnetta, että halutaan tukahduttaa ”vääriä” mielipiteitä. Vihapuheen kieltäminen ei saa olla asia, joka koetaan liberaalien kuplaksi. Kyllä kuplassakin osataan puhua rumasti. Niitä, jotka ovat erityisen alttiita vihapuheelle, tulisi myös erityisesti suojella satuttavalta puheelta, korosti Helsingin piispa Teemu Laajasalo.

Afgaanipakolaisena Suomeen tullut Noorulhaq Hakiq kysyi raatilaisilta, mitä ajattelette Suomen turvapaikkapolitiikasta, jossa ihmisiä palautetaan takaisin maihin, jonne suomalaisia kielletään matkustamasta.

– Kyllä Suomessakin pitäisi tajuta, että tehtyjä sopimuksia on noudatettava. Alaikäisten takaisin lähettäminen on erityisen paha asia. Suomen ja Euroopan olisi pitänyt kantaa suurempi vastuu parin vuoden takaisesta turvapaikan hakijatilanteesta, Tarja Halonen painotti.

Teemu Laajasalo puolestaan totesi, että kirkko on monissa asioissa erimielinen, mutta inhimillisemmän turvapaikkapolitiikan puolesta eri porukat tulevat yhteen.

Mahdollisuuksien tasa-arvoa

Miten paljon voidaan tehdä kompromisseja hyväntekeväisyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan kesken? Onko joku päättänyt, mitä köyhän lapset voivat harrastaa? Onko enää tavoitteenakaan pitää kiinni siitä, että kaikki ovat samanarvoisia, kysyi Köyhyys ja eriarvoistuminen –pajaan osallistunut Anna-Maija Tikkanen.

Tarja Halonen totesi, että köyhän lapsen pääsy lukioon, jossa pelkästään oppikirjat ovat kalliita, ei ole itsestään selvää. Luokkakierto ei ole enää yhtä vahvaa kuin ennen. Meidän yhteiskunta pystyy kyllä parempaan kuin mitä tällä hetkellä tehdään, hän alleviivasi.

Keskustelussa kuultiin myös eräs näkemys, jonka mukaan Helsingissä ollaan tilanteessa, jossa nuorten mahdollisuudet tulevaisuuden suhteen ovat kovin erilaisia, mikä ei voi olla vaikuttamatta turvallisuustilanteeseen.

Miten rakennetaan yhteiskunta, jossa kaikkien osaaminen saadaan mukaan? Jossa löytyy työtä, joka vastaa osaamista eikä sellaista, johon minä sovin. Miksi ei ole työjonoja, kun on leipäjonoja? kysyi Petteri Wessman, joka peräänkuulutti matalan kynnyksen työpaikkoja.

– Tämä on tämän päivän, mutta myös tulevaisuuden kysymys. Ammatit häviävät, työtä ei riitä kaikille. Pelkään, että perustulokokeilu vesitetään, jatkoi Anna-Maija Tikkanen.

– Ihmisen identiteettiä ei tulevaisuudessa määritä ammatti eikä työ, sanoi Hussein Al-Taee. – Perustulokokeilu on tuonut psykologista vaikutusta. Se vapauttaa ihmistä.

On vaarallista, jos osa ihmisistä kokee, että heitä ei tarvita. Ihmisellä on oikeus työhön, raadin vastauksissa kuultiin.

Millaisen Suomen eteen te olette valmiita tekemään töitä, tiedusteli foorumin juontajana toiminut Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio.

– Haaveilen Suomesta, jossa kaikki olisimme tasaveroisia ja samanarvoisia eikä kukaan eläisi köyhyydessä, vastasivat Luca Hammar ja Noorulhaq Hakiq.

– Haaveilen Suomesta, jossa on positiivinen henki, ihmisillä olisi aikaa, energiaa ja mahdollisuuksia tutustua toisiinsa ja parantaa maailmaa yhdessä, vastasi puolestaan Anna-Maija Tikkanen.

– Minä en haaveile, mä tahdon Suomen, jossa ihminen saa tehdä töitä, Suomen, jossa byrokratia ei aja ihmistä hankalaan tilanteeseen, josta ylöspääsy on entistä hankalampaa, napautti Petteri Wessman.

Tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista olisi valmis maksamaan enemmän veroja hyvinvointivaltion säilyttämiseksi. Siksi jokaisen pitäisi olla rohkeampi seisomaan arvojensa puolesta, todettiin keskustelun lopuksi.

Eila Jaakola
Kuva: Vesa-Matti Väärä